keskiviikko 3. elokuuta 2011

+20

Aamun hiljaisuuden rikkoo vain lintujen vaimea laulu. Avaan verhon ja näen, kuinka ulkona puut nousevat. Ne kiertvät tätä taloa ympäri kuin intiaanit tanssivat nuotion ympärillä. Maa järisee äänettömänä niiden alla. Olemme veden alla. Linnut hukkuvat. Maa pyörii ja syttyy palamaan, olemme yhtäkkiä pienen auringon asukkeja, me kaikki palavat olennot. Palava tulikala, lentokala jonka siivet ovat liekeissä, nousee kiehuvan veden yläpuolelle ja höyrystyy. Muuten on aikas pilvetöntä ja ei kai tuulekkaan kauheasti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti